Tunnelmat ekan kuukauden jälkeen

Enpä ollut alun perin ajatellut pitäväni blogia tästä vaihdosta, mutta sitten ryhmän paine sai mutkin sen lopulta tekemään. Ja onhan tää nyt helppo tapa kerto kaikille yhdellä kertaa, mitä tänne kauas, kauas (yeah right) Saksanmaalle oikein kuuluu. Nyt on sen verran ehtiny jo kulua aikaa, ennen kuin sain otettua itteäni niskasta kiinni ja kirjoitettua, että sitä kirjoitettavaakin on kertynyt aika tavalla.. Mutta mä yritän tehä tän nyt lyhyesti ja ytimekkäästi, koska siihen ei kyllä kenenkään kärsivällisyys riitä, jos alan kirjoittamaan tätä nyt omien vanhojen tapojeni mukaisesti KAIKEN kertoen, ei edes mun oma kärsivällisyys.

Elikkäs, tiistaina 18.2. kello 13.35 lähtevällä Germanwingsin lennollahan tänne saavuttiin, ja seurana mulla oli siskoni Johanna, joka kokonaisen viikon täällä mun tukena ja turvana sitten oleili. Kiitos Jossulle siitä, kaksin se tänne tulo oli paljon hauskempaa ja ennen kaikkea paljon helpompaa! <3 Sen viikon ajan siinä yhdes kierreltiin kaupunkia, kateltiin nähtävyyksiä, syötiin ja juotiin hyvin ja minä siinä sivus koitin hoitaa jopa joitain asioita, kuten nettiyhteyttä kämpille, mikä sitten osoittautuikin melko hermoja raastavaksi prosessiksi, mutta lisää siitä hetken päästä. Sattuipa vielä käydä niin hauskasti, että myöskin Ylistarosta tamperelaistunut Jussi oli Berliinissä juuri tuon mun ekan viikkoni aikana opiskelijakavereidensa kanssa, joten nähtiinpä siinä sitten Jussin ja kumppaneidenkin kanssa parina iltana. Eräänä iltana käytiin myös niin ikään berliiniläisen Jennin, ja mainzilaisen Meerin kanssa lätyillä ja lasillisilla. Eli hyvin pehmeä lasku oli elämään vieraalla maalla, monien suomalaisten tuttujen ympäröimänä.

Alkudrinksuiksi mangomargaritat.

Ensimmäinen illallinen Berliinissä, White Trash Fast Foodissa. Suosittelen paikkaa erittäin lämpimästi ;)

Lätyillä Jennin, Meerin ja Johannan kans Creperie Manouchessa, Kreuzbergissä.

Strasse des 17. Juni ja Siegessäule.

Brandenburger Tor

Oltiin Haimin keikalla Astra Kulturhausilla

Perjantaipäivän brunssilla Anna Blumessa.

Berliner Fernsehturm

Berliner Dom

Ja siinä se Siegessäule taas.

Nyt sitten siitä  ah-niin-ihanasta nettiyhteydenhankkimisreissusta, tai pikemminkin reissuIsta, monikossa. Eli siis, heti keskiviikkona marssin Jossun kans itsevarmuutta uhkuen (not) Europa Centerin Saturniin, lähimpään elektroniikkaliikkeeseen hankkimaan nettiä. Siinä sitten ensin hetken kännykkäkoteloiden luona lymyttyämme päädyimme erään myyjän kynsiin. Kaikki sujui aluksi suurin piirtein hyvin: sain selvitettyä tarvitsevani kännykkään prepaid- liittymän, sekä kotiin mokkulan. No, tämä herra myyjä oli sitten mokkulasta sitä mieltä että: "Aber das reicht nicht, mein Schatz" ("mutta se ei riitä, kultaseni"). En ikinä saanut selville, miks ihmeessä mokkula ei mulle muka riittänyt (koska kyllä Suomessa ainakin on hyvin riittänyt), mutta hautasin sen ajatuksen kuitenkin ihan suosiolla, ja suostuin sitten sen sijaan ostamaan oikein modeemin. Seuraava ongelma olikin sitten se, että mulla ei ollut passia mukana, joten mun täytyi tän myyjämiekkosen kanssa vaihtaa puhelinnumeroita, ja soittaa sille sitten kotoa, ja antaa mun passin numero. Ok, puhelukin sujui sitten siihen saakka ihan hyvin, kunnes se rupes sielä puhelimes sanomaan, että tarvii vielä mun pankkikortin numeron. En sitten sitä siinä halunnut antaa, kun en oikein ymmärtäny, mihin se sitä tarvitsi. Sovin siis, että menen seuraavana päivänä käymään Saturnissa uudestaan, pankkikortin kanssa. Siellä sitten monen mutkan kautta selvisi, että se olikin mun IBAN- muotoinen tilinumero, joka siihen tarvittiin. Annettuani tilinumeroni, joku tämän myyjän kaveri (joka ei siis ainakaan sillä hetkellä ollut siellä töissä, ja joka vaan pyöri siinä ympärillä ja jauhoi jotain turhanpäiväistä tän myyjän kanssa :D ) sanoi sille myyjälle, että ei tuon IBANin alku FI kuulu olla, vaan DE. Ja tää myyjä oli jo vaihtamassa siihen tilalle DE, kun mä sit sanoin, että se on suomalainen tilinumero, eli siinä PITÄÄ olla FI, ei DE. Sitten kävikin ilmi, että ei suomalainen tili käykään, vaan pitää olla saksalainen tili. No okei, mä sanoin, että voin hankkia saksalaisen tilin, ei ongelmaa, mutta että siinä vähän kestää, kun voidakseni hankkia saksalaisen tilin, mun täytyy ensin käydä ilmoittautumassa Bürgeramtissa Berliinin asukkaaksi, ja sinne mulla taas ei ollu edes vielä aikaa varattuna, ja sen saamisessa taas saattaa kestää.. Mua tietty harmitti, kun netin saaminen kotiin kesti, mutta ei siinä muu auttanut.

Iltapäivällä sitten saan yhtäkkiä tältä myyjältä puhelun: "Jaana, Jaana, ruf mich an!" ("Jaana, Jaana, soita mulle!"). No mä soitin, ja se sitten kertoi, että sen kollegan firmalla olis mulle nettiyhteys, jonka avaamiseen ei tarvi saksalaista tiliä. Menin sitten paikan päälle (taas) ja hommasin nyt sitten tän yhteyden itelleni, tämän huomattavasti asiallisemman myyjän kanssa. (Tämä toinen siis lauleskeli kaikenmaailman arabialaisia kansanlauluja siinä samalla, jutteli kavereidensa kanssa palvellessaan mua, heitti sellasta ärsyttävää tytöttely- läppää ja ei vielä kaiken muun hyvän lisäksi edes tienny juuri mistään mitään, päätellen siitä, että sen yleisin vastaus mun kysymyksiin oli: "Ich weiss es nicht, mein Schatz" ("mä en tiedä sitä, kultaseni")). Luultavasti tätä toista myyjää sitten kävi sääliksi tää mun touhu, koska se oli sitten oikein asiallinen, ja selvitti mulle tarkasti kaiken oleellisen.. tai no melkein kaiken: nyt mulla sentään on jo tuo netti, mutta vieläkää ei oo kuulunu minkään sorttista laskua mistään, jännityksellä tässä odotan, että koskahan sellainen jostain tupsahtaa, vai tupsahataako ollenkaan. Edes itse modeemihökötyksestä en oo vielä senttiäkään maksanu. Noo, kunhan netti toimii. Tässä nyt tiivistettynä (siis oon tosissani, tää oli jo karsittu versio) tämä jäätävä skenaario.

Jossu sitten lähti seuraavan viikon tiistaina, ja mulla oli kieltämättä melkoisen orpo olo siinä varsinkin aluksi. Onneks Jenni piti mulle tiistaina kampuskierrosta yliopistolla ja torstaina sain kokea hyvin erikoisen elokuvakokemuksen hyvin erikoisessa paikassa Itä-Berliinin uumenissa.

Seuraavalla viikolla olikin jo sitten viikon mittaisen Regensburgin reissun, eli Tean luona vierailun aika. Siihen viikkoon mahtui paljon naurua, rentoutumista, ruokaa, juomaa, sekä paljon outoja asioita: 1) venäläisten mieshiihtäjien treenivideoiden katsomista 2) prätkähiirien katsomista 3) virolaisen hevimetallibändin levyn osto JA kuuntelu 4) lady ladyn katsomista - eikä siinä siis vielä mitää, sehän on täysin normaalia, mutta me katottiinkin sitä ruotsiksi. Mahtui siihen sitten kauniin Regensburgin kaupungin ihailua sekä yhden yön reissu iki-ihanaan Müncheniin!! Eihän se vähän yli vuorokauden reissu Müncheniin nyt mihinkään riitä, mutta sainpahan vähän pintaa raapaistua jo, ja mikä tärkeintä: pääsin vierailemaan Bavaria Filmstadtissa ja Fürstenhofissa! ;D Ja olihan se Olympiapark ja se tornikin ihan hieno..

Fürstenhofissa :D

Regensburgista, Tonavan rannalta

Tonava Walhallan kohdalla

Walhalla

Müncheniä ja Olympiaparkia iltavalaistuksessa

Tea ja Jaana = TENA lauantai-illan meiningeissä

Regensburg

Münchenin raatihuone

Olympiaturm

Regensburger Dom

Taas sitä Tonavaa

Namia jälkiruokaa Estherin ja Tean kanssa Schandgeigessa

Perinteinen Baijerilainen aamupala/brunssi: Weisswurstia makealla sinapilla ja Brezeleitä voin kanssa - vain vehnäolut puuttui

Baijerin reissusta selvittyäni, sainkin jo vieraita Suomesta, kun Jaakko tuli viikoksi Berliiniin <3 Ja viikko oli enemmän kuin ihana! Oli jo muuten ehtiny tulla kolmessa viikossa vähän ikäväkin. Me käytiin eläintarhassa, tv-tornissa ja pällisteltiin monia nähtävyyksiä ulkoa päin, kuten Siegessäulea ja Domia. Sitten - jälleen - syötiin hyvin:D Sehän kuuluu aina asiaan, ja me kyllä herkuteltiin oikein olan takaa; kakuilla, jätskillä, suklaalla, sipseillä, ulkona syömisellä ja tulihan siinä ehkä muutama viinilasillinen ja oluttuopillinenkin kumottua..Löydettiin muuten ihan Nollendorfin metroaseman liepeiltä aivan loistava intialainen ravintola, nam! Mutta vastapainoksi herkuttelulle jalat kyllä huusi hoosiannaa joka ilta. Niinku itse asiassa aika usein täällä; kävelyä tulee harrastettua miljoona kertaa enemmä kuin Suomessa. Ja oon mä nyt pari kertaa käyny keväisessä Tiergartenissa lenkkeilemässäkin, ihan vaan jotten nyt täysin pyörien täältä sitten kesällä kotiudu..:)

Pitihän mun Jaakkokin White Trash Fast Foodiin viedä. Ja niin kuin arvelinkin, hyvin maistui sillekin :P

Topographie des Terrors- näyttelyn pihalta. Pala ja muuria ja entisen Gestapon ja SS:n päämajan raunioita kuvassa.

Näkymää tv-tornista. Harmi vain, ettei sää ollu tuolloin parempi.

Lenkillä Tiergartenissa näppäsin kuvan narsisseista!! Ihan tuli toukokuinen fiilis!

Tiergartenista. Näissä maisemissa kelpaa kyllä lenkkeillä!:) Eikä oo edes monenkaa metropysäkin päässä.

Keskiviikosta lähtien oon sit elellyt yksikseni rauhallista elämää: ulkoillu, käyskennelly kaupungilla, ja kyllä, jopa kokannut kotona:D  Enpä olis vähä aika sitten uskonut tätä sanovani, mutta kyllä vaikka se lukukauden alku täällä kauhistuttaakin semisti, niin kyllä mä sitä myös odotan ihan hirveesti. Laiskottelu alkaa jo riittää, ja uusia haasteita otettaisiin enemmän kuin mielellään vastaan! Onneksi ens viikolla on jo yliopistolle ilmoittautuminen, sitten pian jo orientaatiopäivä ja kolme viikkoa enää, niin sitten ne luennotkin alkaa! Siihen saakka mä koitan parhaani mukaan nauttia keväisestä Berliinistä (joka on btw aivan ihana<3), ja yrittää vaikka jossain vaiheessa tänne blogiinkin taas kirjoitella jotain.