Sommeeeeeeer!

Elikkä kesä on täällä meneillään nyt toden teolla, nimittäin kaks aika kovaa helleaaltoa on mahtunu ihan lyhyen ajan sisään. Toinen niistä on juuri loppunut, ja täytyy kyllä sanoa, että onneksi niin. Alko meinaan olla jo vähä liian hikistä menoa. Mittari näytti varmaan viikon ajan yli  +25, ja ainakin kolmena päivänä jopa yli +30 astetta. Huhhuh. Voin vaan sanoa, että luojan kiitos nää kovimmat hellepäivät sattui viikonlopulle, ja tiistainakin mulla oli onneksi vaan yksi luento aamulla 8-10, joten ei tarvinu tuskailla yliopistolla hikoilemassa, vaan sain chillailla ulkona ja läkähdyttää itteäni siellä. Tosin, tällä viikolla mun seurana chillaili myös kielioppisemman matskut, kiitos perjantaisen tentin..

Mutta, palataanpa nyt ihan ensiksi muutama viikko ajassa taaksepäin näistä ihanista kesätunnelmista toukokuun tapahtumiin. Toukokuu oli melko kiireinen kuukausi, ja en nyt tosiaan tarkota opiskelun osalta, vaan ihan kaiken muun tärkeän oheistoiminnan, sinne nimittäin mahtui monta isoa ja tärkeää tapahtumaa, kuten euroviisut, jääkiekon MM-kisat, Bundesliigan finaali ja europarlamenttivaalit. Ja tärkeysjärjestys tietenkin tuo :D Ei vaan, mä olin oikeesti ihan liekeissä euroviisuista! Koska: a) ei sitä kovin usein oo seinäjokisia siellä laulaa lurauttelemassa ja b) me oltiin järkätty meidän oma multikultikisakatsomo, joten sain seurata viisuja kunnon kansainvälisellä meiningillä! Melkein jokaisen meidän kotimaa oli jopa fiinaaliin asti selvinnyt! Poikkeuksen teki ainoastaan Denislav (Bulgaria), Zeki (Turkki) ja Omar, jolla nyt ei ollu alun alkaenkaan mitään toivoa, koska se tulee siis Ecuadorista :D Oli oikeesti hauska kokemus seurata euroviisuja oikeesti eurooppalaisella porukalla! Oli kiva kuulla, mitä tyypit oli mieltä oman maansa biisistä ja esittäjästä ja oli myös hauska arvostella raa'alla kädellä niiden maiden esityksiä, joiden edustajia ei meidän kisakatsomos ollu, HAHAA :D Ja meno oli muuten kansainvälistä ruokaa myöten: Katinka ja Gergö oli taas leiponu jotain unkarilaista herkkua ja Zeki oli myös valmistanut jotain turkkilaisittain. Nesteytyksestä huolehdittiin sitten suomalais-unkarilaisin voimin Marin mulle ystävällisesti Suomesta raahaman salmarin ja Gergön paapan valmistaman kunnon kotiviinan avulla. Voin kertoa, että oli paappa tehny tujua tavaraa. Ja se salmari, sehän meni niinku kuumille kiville, ainakin sen jälkeen kun Franziska ja Nina alkas ottaan ryyppyä joka kerta, kun Itävalta sai 12 pistettä.. Ja Suomen biisistä btw tykkäs tosi moni, eikä mikää ihme, olihan se hyvä. Mä kannustin tietenkin iloisesti Suomen lippua (A4-paperille sinisellä kuulakärkikynällä väritetty risti) heiluttaen ja mukana laulaen, wuhuu! :) Jatkot pidettiin sitten Süss war gesternissä ja Gretchenissä. Taisin mennä nukkumaan siinä 8 aikaan aamulla, eli oli siis aika jees ilta :)

Täs se meidän kisakatsomo :)

Ja se erittäin kaunis Suomen lippu :D

Nesteytyksen suomalainen osuus :D

Euroviisuhumun hälvettyä alkoikin sitten armoton jääkiekon seuraaminen. Lähes jokaisen Suomen pelin mä katoin, ainoastaan Latvia-peli tais jäädä väliin euroviisuihin valmistautuessa, mutta siinäkään ei mitään onneksi menettäny. Melkein kaikki pelit onnistuin katsomaan jopa oikein sporttibaarissa, vaikka se ei tosiaan oo täällä mikään itsestäänselvyys, että ne yleensä näyttää kiekkoa, vaikka MM-kisoista olikin kysymys, täälä kun ei ketään jääkiekko kiinnosta. Ei kaikki edes tienny että jotku ämmämmät on käynnis :D Pari ekaa peliä kävin kattomas Europa Centerin irkkupubissa, kunnes suomalais-saksalainen Jarno sitten näytti mulle loistavan Belushi's Berlin baarin Rosa-Luxemburg-Platzilla, jossa myös moni muu Berliinissä asuva/täällä muuten vaan oleskeleva suomalainen kävi matseja seuraamassa. Siellä sitten katottiinkin kaikki loput ottelut. Vaikka baarissa olikin kiva yhdessä katsoa otteluita, oli siinä yksi miinuspuolikin, nimittäin selostusvaihtohdot olivat yleensä a) ei selostusta ollenkaan (yllättävän vaikee pysyä kärryillä siitä kuka teki ja mitä, varsinkin kun puolet koko leijonajoukkueesta tänä vuonna oli itelle täysin tuntemattomia tyyppejä :D) b) englanninkielinen, melko harvasanainen ja vähäeleinen selostus tai c) saksankielinen, jos vaan mahdollista niin vieläkin harvasanaisempi ja vähäeleisempi selostus. Mertarantaan tottuneena oli välillä vähä vaikee saada tunnelmaa kohilleen. Tosin kerran kotona kun yksin katoin matsia, striimasin sen joltain venäläiseltä sivustolta ja kappas, kun valitsin selostuskieleksi saksan, nin sieltä alkoikin kuulua selostus selvällä suomen kielellä, ja kenenkäs muunkaan selostuksella kuin itse Antsa the Mertarannan. Se oli ihan siistiä, etenkin kun tuli täysin puskista =)

Suurimman osan matseista kävin kattomas muiden suomalaisten, Rosan, Jennin ja Jarnon kans, mutta sain mä houkuteltua muitakin mukaan aina silloin tällöin! Esim. ekan Venäjä-matsin kävin kattomas venäläisen Marian kans. Se oli hauskaa, vaikka hävittiinkin.. (finaalia Maria ei tullu mun kans kattomaan, koska se oli sen mielestä kuulemma liian vaarallista, hehe :D). Itävaltalainen Nina ja italialainen Daniel osoittautui molemmat innokkaiksi jääkiekon katsojiksi. Ne kävi molemmat kattomas monta ottelua, ja ihan omasta tahdostaan, ja molemmat kannusti tietenki Suomea juhuu! Tehtiin me sitten Rosan kans vastapalvelus Danielille jäämällä Suomi-Tsekki pelin jälkeen vielä kattomaan Champions Leaguen finaali, mikä ei sitte loppujen lopuksi osoittautunukkaa hassumaksi ideaksi. Jalkapallonkin kattominen voi olla kivaa, kun vaa tunnelma on kohillaan, ja sehän oli: baari oli niin täynnä, ettei ketään enää yksinkertasesti mahtunu sisään ja meteli oli järkyttävä. Illan päätteeksi käytiin vielä tsekkaamassa Matrix-niminen klubi Warschauer Strassella Rosan, Danielin ja sen kavereiden Lucasin ja Linuksen kans. Monet on haukkunu ton paikan ihan turistimestaksi, mutta meidän mielestä se oli hyvä klubi! Sieltä löyty monta eri tanssilattiaa, ja ainaki ysäripuolen musiikki oli kovinkin tanssittavaa! :P Niin tanssittavaa, että olin seuraavaana päivänä jopa osittain (salaa) tyytyväinen, ettei tullu MM-kultaa. Olis käyny jo nimittäin kunnon päälle, jos olis taas pitäny mennä juhlimaan..

Tunnelmia Suomen lauantai-illan matsista Tsekkiä vastaan.

Ninan kans kattomas Suomi-Saksa-matsia. Asianmukaisella varustuksella tietty :)

Tuona yönä mä sain muuten todistaa ensimmäistä todellista järjestyshäiriötä täällä oloni aikana, kun metrossa toisilleen täysin tuntemattomat nainen ja mies ajautui sanaharkkaan keskenään, ja alkoi lopulta jopa tappelemaan. Se mies alkoi jo sielä metrossa käymään vähä käsiksi siihen naiseen, mutta sitten kun ne vielä jäi samalla pysäkillä pois, niin siellä alkoi sitten oikeen kunnon faitti. Ehdin kattoa koko tilanteen, ennenku metro jatko matkaansa, ja se mies kerkes heitellä sitä naista ihan kuinka sattuu, ennenkö siihen tilanteeseen päästiin kunnolla puuttumaan. Se mies oli about kaks kertaa sen naisen kokonen, ja silti se muikkeli vaan soitti suutaan ja kävi itekki päälle, ei kerrassaan mitään itsesuojeluvaistoa. No, molemmilla tais kyllä olla pari promilleakin veressä sillä hetkellä.. Mies lähti karkuun (just joo, Feigling :D) ja nainen jäi sinne sitte selvittämään asiaa vartijoiden kans. Ja parastahan tuossa jutussa oli se, että koko riita lähti liikkelle mistäs muustakaan kuin jalkapallosta. Saksalaiset.. Saa nähä, mihin kaikkeen näiden futiksen MM-kisojen aikana saakaan törmätä. Ihmeellistä kyllä, etten enempää oo täällä tollaseen törmänny, tai yleensä minkäänlaiseen häiriöön, vaikka tän kokoseen paikkaan nyt mahtuu vaikka ja mitä. Kaikennäköstä pienempää tietysti sattuu useinkin, mutta ei mitään noin huomattavaa.

Vaikka tuo jääkiekko aika suuressa osassa olikin tuon parin viikon ajan, niin tein mä nyt sentään vähä jotain muutakin sinä aikana :D Marin vierailun jälkeisellä viikolla ohjelmassa oli mm. Bundestagsführung, eli kierros Bundestagissa, tuossa Saksan versiossa eduskuntatalosta (tai oikeestaan sitä instituutiota nimitetään Bundestagiksi, mutta tuon rakennuksen nimi on vielä vanhanaikaisesti Reichstag), Stammtisch, Zekin synttäripippalot, europarlamenttivaaleissa äänestäminen sekä Lange Nacht der Museen. Oon ylpee ittestäni, että sain oltua sen verran aktiivinen kansalainen, että kävin oikee äänestämäs. En tosin tiedä olisinko mä tehny sitä muuten, mutta Mari oli valistanu mua siitä, kuinka tärkeetä on mennä äänestämään, ja oli mun mielestä jännittävää käydä Suomen suurlähetystössä ja ylipäätään äänestää ulkomailla, heh :D Mutta löysin mä silti loppujen lopuksi oikein hyvän ehdokkaankin, joten en mä nyt ihan läskiksi tuota äänestystä kuitenkaa pistäny. Eihän ne mun valkkaamat ehdokkaat koskaa valituiksi tuu, mutta ainakin epätoivottujen ehdokkaiden prosentuaalinen äänimäärä pienenee - ja hyvin huimasti, indeed :D Ei muuten ollu kovin kummoinen se Suomen suurlähetystö, kun vertaa esim. USA:n omaan (josta on kokemusta tietenkin vain ulkopuolelta). Siinä tais olla Ruotsin ja hyvä ettei muidenkin pohjoismaiden lähetystöt saman katon alla. Mutta kokemus tuokin.

Tää oli yks Reichstagin sisällä olleista taideteoksista. Noissa laatikoissa oli lueteltuna kaikki Saksassa kansanedustajiksi valitut ihmiset jonain tiettynä aikana (en nyt enää muista, mikä se aika oli :D). Joukosta löytyi myös Angela Merkelin ja Adolf Hitlerin laatikot. Hitlerin laatikko oli helppo tunnistaa sen turmeltuneen ulkonäön vuoksi, sillä vaikka laatikoiden koskeminen oli kiellettyä, oli moni silti tahallaan potkinut tai muuten yrittänyt vahingoittaa juuri sitä laatikkoa.. Wonder why :D Nykyään se on täytetty jollain matskulla, niin ettei sitä enää voi lytätä. Muut laatikot on onttoja.

Bundestagin istuntosali. Sinne sais kuka vaan mennä kuuntelemaan istuntoja, kun vaan ilmottautuu netissä etukäteen, mutta koska se on niin suosittua, eikä vierailijapaikkoja oo niin paljoa, saa sielä yks ihminen kerrallaan viettää vaan puoli tuntia tai tunnin, en oo enää ihan varma, kummin se oli. Vois olla ihan mielenkiintosta :)

Tässä kuvassa Louison ja Katinka laulaa Call me maybeä karaokessa Zekin synttäreillä. Ne järkättiin Zekin asuntolan baarissa. Tyypit oli hienosti koristellu ton huoneen ja kaikkee, ja Louison ja Gergö oli oikeen repäässy ja leiponu! :D Eikä muuten maistunu hullummalta poikien kakku. Oli kyllä hyvät pippalot :)

Lange Nacht der Museen taas tarkoittaa sananmukaisesti museoiden pitkää yötä. Käytännössä se tarkoitti sitä, että lauantai-iltana aikavälillä 18.00 - 02.00 sai 12 eurolla vierailla niin monessa museossa kuin vaan kerkes. No itsehän kerkesin käydä kahdessa. Ei hirveän hyvä suoritus, mutta pitää ottaa huomioon se, että alotettiin rundi vasta kasin aikaan. Liian suuresta valikoimasta valkattiin sitten Berlinische Galerie ja Pergamonmuseum. Onhan museot mielenkiintosia, mutta kuka olis ajatellu, että niissä voi olla noin hauskaa, nimimerkillä naurulle ei enää loppuajasta meinannu tulla loppua. Hieman noloa sinänsä, sillä Pergamonmuseossa kyllä kaikui ihan kivasti. Tuolloin samana lauantaina museoyön kanssa oli myös se Bundesliigan finaali. Siinä pelas Dortmund ja FC Bayern, mutta se pelattiin kuitenkin Berliinis, koska finaali pelataan aina täälä. Ja voi sitä populan määrää, mikä täälä sinä viikonloppuna pyöri! Metrolla ja S-Bahnilla kun matkusti, piti todella olla kärsivällisyyttä matkas, sillä oli melkoisen tiivis tunnelma junassa, ihan sama millä junalla sitä meni. Ja koska mä käytän just niitä linjoja, jotka sinne Olympiastadionille mentäessä on oleellisia, niin sain kyllä osani siitä tungoksesta - ja siitä melusaasteesta, mikä niistä jalkapallofaneista lähti. Huhhuh, onneks ei ne karkelot kestäny kauempaa.

Dortmundin kannattajat oli vallannu Breitscheidplatzin Kudammin varrella. Oli muuten keltasena koko aukio, vaikkei se täs kuvas niin hyvin näykkään. Bayern-fanit taas oli ilmeisesti leiriytyny Alexanderplatzille.

Seuraavalla viikolla piti sitten uhrata hieman ajatuksia jopa kouluhommillekin, sillä sekä saksan, että enkun moduulin puolesta oli muutama isompi projekti lähestymässä. Maanantaina enkun fonologian ja fonetiikan kurssilla työskenneltiin äänitysten parissa. Jokainen kävi henk.koht. ajallaan proffan työnä äänittämässä sanalistoja ja pienen tekstinpätkän enkuksi ja mahdollisilla muilla haluamillaan kielillä. Ite tein sen enkuksi, saksaksi ja suomeksi. Näiden nauhotusten perusteella meidän olis sitten tarkotus selvittää ja analysoida meidän omaa vokaalisysteemiä kussakin kielessä, ja verrata sitä sitten natiivin puhujan vokaalisysteemiin. Eli siis tarkoittaa lähinnä sitä, että vieraan kielen kohdalla tän homman avulla saa selville, ääntääkö vokaalit oikeassa paikassa. Oon jo kuullu omat äänitykseni, ja voin kertoa, että kuulosti kamalalta :D Mitään analyysiä en oo vielä niistä tehnyt, mutta on kyllä mielenkiintosta tietää, kuinka lähellä natiivia oma vokaalisysteemi on, vai onko lähimaillakaan. Pitkän päivän jälkeen yliopisolla mä menin vielä Franziskan luo tekemään ensimmäistä saksan moduulin kahdesta suuremmasta kotitehtävästä, sellasta kotona tehtävää koetta. Kymmeneltä taisin olla sitten tuon työpäivän jälkeen kotona. Mutta raskas uurastus todellakin kannatti: saatiin kokeesta täydet pisteet, wuhuu!! :) Ja vielä seuraavanakin päivänä piti tosissaan tehdä kouluhommia, kun ensin menin aamulla kasiksi luennolle, ja sen jälkeen väännettiin brittiläisen Jennyn kanssa yhtä toista tehtävää samaista saksan moduulia varten. Ja viikonloppu siis tosiaan kului tiiviisti kaikennäköisen penkkiurheilun parissa, perjantai-iltaa lukuunottamatta, jolloin juhlistettiin Danielin tupaantuliaisia Neuköllnissä syöden italiaanon + sen kavereiden itse tekemää lasagnea ja jälkkäriksi jätskiä, namnam. Lasagne oli oikeesti superherkullista. Sunnuntaina kävin vielä seuraamassa elämäni ensimmäistä lacrosse- ottelua, eli siis haavipallo-ottelua. Nina pelaa sitä täällä joukkueessa, ja niillä oli jokin matsi silloin toista saman seuran joukkuetta vastaan. Oli ihan hauskan näköstä peliä, olis kiva itekki joskus koittaa! Vaikkakin luulen, etten mä varmaan oikein handlaisi sitä haavin käyttöä, tuskin saisin kertaakaan sitä palloa edes napattua sillä :D Se urheilukenttä oli vielä lännempänä, mitä mä asun, ja oli kiva käydä siellä ja nähdä vähän sellaista rauhallista omakotitalotyyppistä asutustakin täällä. Ihan idylliseltä se asuinalue näytti. :)

Urheilukentältä

Tässä sitä haavipalloa pelataan.

Touko-kesäkuun vaihteessa lähdinkin sitten viikoksi kotihuudeille Ylistaroon, ja vein samalla jo yhden matkalaukullisen tavaraa mennessäni. Toinen mokoma on vielä täälä Berliinis. Pitkän matkustuspäivän jälkeen oli ihanaa, kun Jaakko oli mua juna-asemalla vastassa, ja kun päästiin kotiin, niin äippä ja iskä siellä odotti ja äippä oli laittanu pöydän koreaksi, oijoij!<3 Viikko oli kylymä, mutta ihana, ja aika meni tietenkin ihan liian nopeeta, mutta kerkesin mä silti rauhallisen kotona oleilun lisäksi käydä aika monia rakkaita kavereita, sukulaisia ja tuttuja moikkaamas, ja loppujahan voinkin sitten moikata jo ihan kohta, reilun kuukauden päästä. Olihan se surku jättää Jaakko taas sinne, mutta mä lohduttauduin sillä, että heinäkuun alussa se kuitenki tulee uudestaan täälä käymään, eikä ennen sitä tartte kärvistellä ikävässä kuin vajaa puolet siitä ajasta, mikä viimeks oltiin näkemättä, joka siis oli 2kk. Mutta oli se silti samalla taas jänskää lähteä takaisin viettämään Berliinin elämää. Maanantaina 2.6. mä tänne takaisin siis saavuin, mutta siitä eteenpäin kirjottelenkin vasta seuraavalla kerralla. Tschüss!! :)

Tämmönen ihana vastaanotto mua odotti kotona kun saavuin <3

Uni, Uni, Uni.. ja vähän muutakin.

Tervehdys taas, pitkästä aikaa..

Otsikko ei siis tarkoita, että täällä nukkuisin vaan koko ajan, vaan sitä että yliopisto on alkanut! Uni on siis ihan yleisesti käytössä oleva lyhennys sanasta Universität. Kuukausi on nyt jo pyöritty tuolla yliopistolla opiskelun merkeissä, ja sitä ennen oli jo viikko orientaatiotilaisuuksia kansainvälisille opiskelijoille. Yliopisto alkaa olla jo aika tuttu, tai ainakin ne rakennukset, jossa mun omat luennot ja seminaarit pidetään.

Päärakennus. On se vähä hienompi ja isompi kuin Tampereen yliopiston päärakennus.

Tässä oikeustieteen yksikön rakennus. Eihän mulla nyt tuolla mitään opetusta oo, mutta on se sen verran pramean näkönen että piti näpätä kuva..

Päärakennusta vähä kauempaa. Tässä näkee ton rakennuksen koon vähä paremmin. Ja molemmat siivethän jatkuu vielä pitkälle tonne rakennuksen taa.

Päärakennuksen aula.

Meillä siis alkoi tää opiskelurupeama orientaatioviikolla. Tiistaina 8.4. oli kaikille vaihtareille yhteinen infotilaisuus, jonka jälkeen sit sai ilmoittautua kaikennäköisille kierroksille, joita Orbis Humboldtianus (eli siis yliopiston kansainvälinen kerho) järjesti. Itse osallistuin loppujen lopuksi kahdelle kierrokselle, yleiselle kampuskierrokselle ja kirjastokierrokselle. Molemmat oli tosi hyödyllisiä kyllä, jopa kampuskierros, vaikka olin sellasella jo kerran ollutki, mutta tässä käytiin vähä päärakennuksesta kauempanakin olevia yliopiston rakennuksia tsiigailemassa. Okei, mä en tarvi niitä rakennuksia ite mihinkää, mutta oli se silti kiva saada vähä yleiskuvaa :) Näin siinä samalla myös, missä on Bundeskanzlerin Angela Merkelin yksityisasunto, wow! Ainakin sen oppaan mukaan siis.. ja siinä kyllä parveilee AINA pilvin pimein poliiseja, eli luultavasti opas oli ihan oikeassa. Kirjastokierros oli kyllä hyvä ottaa, sen verran paljon kaikkea uutta liittyy tuohon kirjaston käyttöön, esim. lukusaliin ei saa mennä takin eikä laukun kanssa, vaan kaikki ylimääräinen tavara pitää jättää lukolliseen lokeroon aulaan. Edes läppärilaukkua ei saa ottaa mukaan, vaan läppäriki pitää tunkea läpinäkyvään muovipussiin. Ja evääksi saa ottaa vain vettä. Huh ku on tarkkaa, kyllä Tampereella Humanikaan ja Linnaan saa ottaa mitä vaan mukaan :D

Keskiviikkoiltana oli Unkarilaisen Gergön 20v-synttärit, ja me järkättiin sille Franziskan luona ylläripippalot, jotka jopa onnistui! Lahjaksi me ostettiin sille porukalla lahjakortti Dali-näyttelyyn, ja Franziska ja Katinka leipoi kakun ja muffinseja (minä ja Maria sitten tiskattiin.. :D). Gergön ilme oli kyllä näkemisen arvonen, ku se astu huoneeseen ja kaikki huus "Überraschung" ja alko laulaa Happy Birthday (me laulettiin englanniks, koska kaikki ei osannu sitä saksaksi). Ja mikä tärkeintä: kakku oli ihan sikahyvää! Katinka oli kysyny sen ohjeen Gergön äidiltä, joten se oli myös semmonen, josta päivänsankari ite tykkäs.

Gergön synttäripippaloista. Synttärisankari on juuri saapunu ja vastaanottanu lahjansa.

Palanen the Kakkua!

Ja edelleeen synttäripippaloista.

Torstaina mä sain sitten viikonlopuksi vieraan Mainzista, nimittäin Millan!<3 Ja voi miten ihanaa oli nähä pitkästä aikaa, viimeksi tammikuussa tämänki tytön kans nähty, eli juttua kyllä piisas! Siitäpä johtuen torstai ei ihan niin aktiivinen ollukkaa, ku ei vaan yksinkertasesti päästy iltapäiväkahvijuoruiluiden äärestä hetkeen mihinkään :D Mutt kyllä me sitten illemmalla käytiin syömässä Amritissa (siinä hyväs intialaises, minkä Jaakon kans löysin) ja vähä käppäilemässä tossa Kurfürstendammilla, eli Ku'dammilla. Sieltä Europa Centeristä me löydetiin kuus aivan übersöpöä pääsiäispupua! Siellä kauppakeskukses siis oli aitaukses kuus oikeeta kania pääsiäisen kunniaksi. Hieman kyllä mietitytti, että miten ne siellä melusaastees oikee pärjää, yks niistä ainaki vaikutti vähä häiriintyneeltä välillä, mutta oli niillä ainaki ihan hyvän kokonen aitaus ja kaks mökkiä, joihin voi mennä piiloon. Ja oli ne vaan niin söpöjä, niin söpöjä! Perjantaina ja lauantaina sitten käytiin kiertelemässä kaupunkia, ja näitä perusnähtävyyksiä, ja esittelin mä Millalle yliopistoakin. Lauantai-iltana oli yhellä klubilla kaikille Berliinin yliopisto-opiskelijoille tarkotetut bileet, jonne meidän oli tarkotus mennä juhlistamaan Millan synttäreitä. Ikinä ei kuitenkaan päästy sinne asti, koska mentiin Franziskalle alotteleen, ja Berliiniläiseen (ja myöskin ilmeisesti Wieniläiseen) tapaan tyypit alkoi vasta yhden aikaan yleensä puhua baariin lähtemisestä.. Siinä vaihees meitä väsytti päivän kaupungilla kiertelyn jälkeen niin paljon, että päätettiin lähteä ihan suosista vaan kotiin. Ja ihan hyvä että lähdettiin, koska ihanan hitaan yöliikenteen takia oltiin kuitenki vasta kolmen jälkeen kotona.. Ruotsalainen Christian tässä yks päivä sanoi, että sen mielestä suomalaiset on ihan parhaita bilettäjiä. Vähän naurattaa kun miettii että ne oltiin juuri me kolme suomalaista (minä, Milla ja Rosa) jotka tuona kyseisenä lauantai-iltana lähti jo ennen klubille lähtöä kotiin.. Että se siitä suomalaisten villistä biletyksestä..xD Sunnuntaina käytiin vielä Cafe Kranzlerissa syömässä synttärikakkupalat.

Jättisaippuakupla!

Näin niitä jättisaippuakuplia tehtiin. Mekin koitettiin Millan kans. Ei ihan näin isoja osattu tehä, mutta melkeen!

Näkymää Siegessäulesta.

Kävelyllä Tiergartenissa.

Tuomi kukki ja tuoksui ihanalta! Tuli ihanan kotoisa ja ah-niin-keväinen/kesäinen fiilis tosta tuoksusta :)

Pääsiäispuput <3

Synttärikakulla.

East Side Gallery.

East Side Gallery.

East Side Gallery.

Maanantaina 14.4. sitten alkoi tosiaan se varsinainen opiskelu täällä, ja voi pojat ku jännitti se eka seminaari! Mutta jälleen sain todeta, että ihan turhaan jännitin. Kaikki sujui hyvin: luokat oli helppo löytää, proffat oli kaikki mukavia ja mähän jopa avasin suuni ja osallistuin opetukseen, hyvät hyssykät sentään :D Vähän olin jänskänny sitä, että kun täällä opettajat on kuitenki tottuneet pääasiassa luennoimaan saksalaisille opiskelijoille, että puhuuko ne kauheen paljon nopeempaa tai jotenki epäselvemmin tai käyttääkö ne vaikeempaa sanastoa kuin meidän opet Tampereella (jotka neki kyllä suurimmaks osaks on siis saksalaisia, mutta mietin että onkohan ne tottunu jotenki sopeuttamaan sen niiden kielenkäytön suomalaiselle kuulijakunnalle sopivammaksi), mutta en mä kyllä juuri mitään eroa oo huomannu.Yks ainut opettaja on ongelmallinen siinä mieles, että se puhuu ihan sikanopeeta ja paasaa menemään vaan kauheella vauhdilla vaihtaen melkeen lennosta aiheesta toiseen. Mutta ei siinä mitää, kieliopista on kysymys, joka aiheena nyt ei sinänsä oo mitää tähtitiedettä, joten kyllä siitä varmasti selviää!

Kaikki kurssit on kyllä sisällöllisesti vaikuttanut tosi hyviltä tähän mennessä, ja oikeesti kiinnostavilta, siistiä :) Oon ihan liekeis mun enkun moduulista, johon siis sisältyy kursseja englannin kielen historiasta ja sitten sen eri variaatioista ympäri maailmaa ja sitte vielä fonetiikkaa ja fonologiaa, hiii kivaa!!=) Ja yhtä semmaa pitää proffa jolla on australialainen aksentti, ai miten kivan kuulosta. Saksan puolelta mulla on valittuna kielitieteen moduuli. Olisin ihan alun perin halunnut tehdä kielihistorian moduulin saksastakin, mutta siinä olis käyny ongelmalliseksi se (ainakin sen opettajan mielestä, ja se kyllä jaksoi hokea sitä, että "vaihtareille tulee oleen vaikeeta.."), ettei mulla ole historiallisen kieliopin kurssille vaadittavaa perustietämystä, koska en oo käyny siihen vaadittavaa kielihistorian peruskurssia, joka täällä talvilukukaudella järkättiin. Harmi kyllä, se olis ollu tosi mielenkiintosta. Mutta tää kielitieteen moduulikin on osoittautunu tosi hyväksi, eli ehkä pystyn elää tän asian kanssa.

Pääsiäinen täällä sujui lämpöisissä tunnelmissa, niinku kuulemani mukaan myös koto-Suomessa pääsi käymään. Lauantaina ja sunnuntaina kävin lenkkeilemässä, ja voin kertoa että hölkätessä tuli hiki! Aurinko paistoi niin kuumasti sillon iltapäivällä (tietysti sitä piti mennä juuri siihen kuumimpaan vuorokaudenaikaan sinne lenkkipolulle, kuinkas muutenkaan), että puuttomissa paikoissa meinas ihan läkähtyä. Onneks Tiergartenissa on niin tiheään puita, että siellä sai nauttia varjostakin. Siitä on kyllä tullu mun lempiulkoilupaikka täällä, se on aivan ihana - ja JÄTTISUURI :) Pääsiäisohjelmaakin riitti ihan mukavasti, torstaina oli ensin kansainvälisten opiskelijoiden tervetuliasbileet, jonne porukalla mentiin. Oltiin ensin Ninan ja Kathleenin työnä viettämäs iltaa, josta sitten jatkettiin klubille. Klubilla ei ollu ihan niin paljoa porukkaa, mitä olis voinu kuvitella, mutta meillä oli kyllä hauskaa! Me tanssittiin valehtelematta koko yö, niin että hiki kirjaimellisesti virtas, viehättävää :D Siellä oli myös tyyppejä tekees kasvomaalauksia, ja mäkin ahdistuin sellasen sitten ottamaan. Tuli muuten aivan taidokasta jälkeä ja nopeesti! Kun se naamassa sitten aamuyöllä ajelin metrolla kotiin, niin yllätyin siitä, kuinka monet ihmiset kuitenki tölläs sitä mun naamavärkkiä, vaikka luulis, että täällä jos jossain ollaan totuttu näkemään ihan kaikenlaista. Aamuseittemän aikaan oli sitten hyvä kömpiä nukkumaan, kun suihkussakäynnistä huolimatta oli glitteriä joka paikas :D Ja oon nyt imuroinu varmaan miljoona kertaa sen jälkeen, ja silti sitä edelleen löytyy täältä kämpiltä aina välillä.

Tälläseltä näytti se kasvomaalaus.

Porukka etkoilemassa.

Lauantiana Gergö ja Katinka järkkäs meille unkarilaisen illallisen. Ne kokkas meille sellaista paprikaperunamakkarapataa, jonka nimi on jotain suurinpiirtein tälläistä: paprikas krumpli. Oli maukasta! Jälkkäriks ne oli leiponu sit jotain pullan tapaista, jonka taikinas oli myös kanelia ja pähkinärouhetta, ja joka nautittiin vaniljakastikkeen kanssa. Se vasta namia oliki, ai että :)  Ja illalliset senkun vaa jatkuu, kun Franziska ja sen poikaystävä Richard, joka oli täällä käymässä (ja jonka kanssa muuten oli aika haastava kommunikoida, koska hän puhu välillä aika vahvastikki omaa itävaltalaista murrettaan, vaikka yrittiki puhua standardisaksaa :D), piti meille racletteillallisen. Mä en ollu koskaan ennemmin syöny sitä. Siinä siis grillattiin kasviksia ja kanaa (tai voihan siinä grillata ihan mitä vaa!) sellasella pannulla ja siihen päälle sitten pistettiin juustoa, joka sit suli siihen ihanasti. Oli muuten kans tosi herkullista. Vois ehkä itekki joskus hankkia sellasen pannun, se siis oli niin pieni että se mahtu kätevästi pöydälle ja sillä sai sit jokainen omaan tahtiinsa tehdä omia sörsseleitään. Wie praktisch!

Racletteruokaa!

Nina, Ninan joku kaveri sekä illan isäntä ja emäntä, Richard ja Franziska.

 Pääsiäismaanantainahan sain sitten vieraita kotoa, kun iskä tuli mua tänne kattomaan. Oli kyllä mukava nähä isiä pitkästä aikaa!<3 Iskän lento oli täälä jo yhdeksän aikaan aamulla, joten kerittiin heti maanantaina käydä mm. Alexanderplatzin pääsiäismarkkinoilla (pääsiäismarkkinat ja pääsiäismarkkinat, vielä vappunakin oli kyseiset markkinat käynnissä :D). Markkinat oli kyllä ihan mukava kokemus, sai vähä makua aidosta saksalaisesta pääsiäistunnelmasta, siihen kun nyt ei ole varsinaisesti tässä vaihtareiden kanssa hegaillessa päässyt tutustumaan. Hieman harmitti, kun mun piti kuitenki tiistaista lähtien sitten joka päivä istua koulussakin, mutta kyllä me silti ehdittiin kaikennäköistä tehdä. Käytiin mm. Berliinin tuomiokirkossa sisällä ja ylhäällä kupolissa, iskä kävi mun keskiviikon koulupäivän aikana eläintarhassa, ja käytiin me taas monia nähtävyyksiä ja rakennuksia ulkoa päin ihailemassa. Ja taas löydettiin täältä uusi hyvä ravintola, tällä kertaa vietnamilainen ja ihan tästä mun naapurista. Ruoka oli überhyvää. Iskän mielestä parasta ruokaa oli Europa Centerin Kartoffel Kistessä, jossa käytiin sit torstai-iltana. Siellä tarjoitiltiin perinteistä saksalaista ruokaa, ja kieltämättä oli sekin maukasta. Viikko meni kovin nopsaa, mutta ilmeisesti iskä viihtyi täällä hyvin, ja se on pääasia :)

Pääsiäismarkkinat.

Iskän matkamuisto, Herthan fanihuivi. Eihän se Hertha nyt mikää häävi joukkue oo, mutta se on se juttu täällä Berliinissä, joten pakkohan se oli ostaa :)

Namnam, kaljaa makusiirapilla! :P

Vietnamilaisen loistavat ruuat.

Iskän annos Kartoffel Kistessä.

Lauantaina Orbis järjesti kansainvälisen Ampelmann-Cup Ralleyn, jonka ideana oli siis se, että koottiin neljän hengen joukkueet, jotka sitten suoritti erilaisia tehtäviä eri puolella kaupunkia. Se oli oikeestaan vähä niinku pienimuotoinen Amazing Race! Se oli kyllä hirmu hauskaa, mutta myös älyttömän  raskasta, nimittäin lämpötila kipus sinä päivänä yli 20 asteen, ja koska meidän überkilpailuhenkinen joukkue Vitamiinipilleri-Team (Franziska halus ehottomasti, että meidän joukkueen nimi on Vitamiinipilleri, koska se on sen mielestä niin mielettömän hauska sana..:D) päätti sitten juosta kaikki rastin välit, niin lopputulos oli hiestä märät ja lopen uupuneet kilpailijat. Ja ei hitto vie edes voitettu, vaikka kaikkemme yritettiin! No, hopeakaan ei tässä tapauksessa onneksi ollu häviö.

Voittajajoukkue Die Lamas (=laamat) sai tämän upean pokaalin Ralleyn päätteeksi :D

Ralleyn jatkomeiningeissä.. Tietenkin vasta illemmalla, kun ensin oli käyty kotona suihkussa..

Seuraavan viiko kohokohtia taisi olla tiistai-illan Stammtisch (kansainvälisten opiskelijoiden kokoontuminen yhessä baarissa), keskiviikkoillan spinning, vappu ja sunnuntain kirjaimellisesti JÄÄTÄVÄ jokiristeily. Stammtischin idea on siis se, että vaihtarit sais tutustua toisiinsa, sekä viettää aikaa ja höpötellä keskenään. Ja homma kyllä toimi hyvin, tupa oli loppuillasta ihan täynnä ja metelikin sen mukainen. Keskviikkona sitten tosiaan koitti mun ensimmäinen spinningtunti! Kyse on siis ihan yliopistoliikunnan kurssista. Olin vain kerran aikaisemmin Suomessa koittanu spinningiä joskus ajat sitten, ja muistin ainoastaan, että se oli superrankkaa. Ja sitä se oli nytkin, ai vitsi miten ihanaa ku hikoili niinku pieni sika ja voimat oli tunnin jälkeen ihan finito. Oikeestaan mä taisin olla jo 30 min jälkeen ihan loppu. Mä luulen, että kesän jälkeen en enää kestä kuulla sanaa Widerstand (=vastus). Eli rääkkiähän se on, mutta ihanaa sellasta. Oon tyytyväinen, että otin itteäni niskasta kiinni ja ilmoittauduin edes yhelle sportkurssille.

Vappuna me käytiin pyörähtämässä MyFesteillä Kreuzbergissä.  Aluksi mietittiin, uskaltaako sinne ylipäänsä lähteä, kun oltiin kuultu että sielä on aika raivokkaitakin mielenosoituksia aina vappuisin, ja mm. mun matkaoppaassa kehotetaan välttämään koko Kreuzbergin kaupunginosaa vappuna. No, mentiin kuitenkin, ja hyvä että mentiin! Oli nimittäin kokemisen arvoinen tapahtuma, vaikkakin myös stressaava, sillä ihan muutama muukin tyyppi oli paikalle saapunut. Kadut oli ihan täynnä porukkaa, välillä piti kulkea aivan kylki kyljessä, koska ei vaan mahtunu muuten sekaan. Mutta vaikka populaa oli, välillä liiaksikin, niin tunnelma oli kuitenki tosi hilpeä ja iloinen koko ajan, eikä me nähty kyllä merkkiäkään mielenosoituksista vielä iltapäivällä. Tosin, kun kuultiin jostain, että se miekkari alkaa kuudelta, niin taktisesti sitten hiippailtiin paikalta pois ennen sitä..

Jenni, Rosa, Katinka, Franziska, Claus ja Louison vapputunnelmissa!

Sai täältäki näköjään vappupalloja.

Sunnuntaina oli siis vuorossa risteily Spree-joella, jota todellakin parhaiten kuvaa sana jäätävä. Seura oli mitä loistavinta, eli meillä oli kyllä hauskaa, mutta sää olis voinu olla pikkuisen suotuisampi. Nojoo, ei silloin sentään satanut, mutta kylmä oli ku Siperiassa. Talvitakki olis pitäny päälle laittaa, mutta enhän mä nyt sitä aamulla kotona tajunnu. Sen sijaan värjöttelin koko kolme ja puoli tuntia nahkatakilla. Olin mä muka varautunu viileään säähän pistämällä kaks pitkähihaasta sinne alle, mutta se oli kyllä siinä viimas ihan yhtä tyhjän kans. Onneksi sielä laivalla pääsi sentään sisällekkin, ettei iha koko aikaa tarvinnu ulkona paleltua. Ja nyt sitä on sitte tietenki koko viikko sen jälkee kamppailtu orastavan kurkkukivun kans. Toivottavasti lähtee pois pian enkä tuu kunnolla kipeeksi. Vaikka olishan sekin varmaan kokemus sinänsä mennä täällä lääkäriin, mutta jotenki ei kuitenkaa houkuta alkaa takkuamaan sellasten asioiden kans. Ei sillä, etten mä luottaisi saksalaiseen terveydenhoitoon, sehän nyt on varmasti laadukasta, ongelma on enemmänki se, ettei mulla oo hajuakaa, mihin mun pitäis ottaa yhteyttä, jos sairastun kunnolla, sillä täällä ei kyllä tunnetta käsitettä terveys(arvaus)keskus samalla tavalla ku Suomessa, eikä yliopistollakaa oo täällä mitää omaa terveydenhuoltoa. Vähän ikävä YTHS:ää..

Tästä voi jo päätellä, että kylmä oli! Ei varmasti ollu Kristinan toppatakki liikaa..

Metro just ylittämässä Warschauer Strassen siltaa.

Vaikka täälä on ollu nyt viime aikoina vähä koleaa, niin vihreetä ainaki silti on!

Sunnuntai-iltana sain (jälleen:D) vieraita Suomesta, kun ihanainen Mari tuli tänne! Maurizio on ennenki käyny Berliinis, joten ei onneksi tarvinnu käydä taas kaikkia perusnähtävyyksiä läpi :D Mari siis tuli sunnunutaina ja lähti torstaina, joten melkein kaikkina päivinä kävi sitten taas niin, että mä olin koulussa ja Martsan piti keksiä jotain tekemistä siksi aikaa, joka nyt ei sinänsä tietenkää oo täällä mikään ongelma, Martsalla siis riitti ihan tekemistä sillä aikaa. Ja tiistaina Mauri itse asiassa tuli mukaan kuuntelemaan enkun historian luentoa. Tämän lisäksi meidän viikko koostui lähinnä syömisestä (no ylläri), shoppailusta, ja käytiin me tutustumassa Charlottenburgin puistoon ja linnaankin ulkoa päin. Jos tuo syömispuoli ei tullut meille mitenkään yllätyksenä, niin koettiin me kuitenki jotain yllättävääkin: me ollaan aikuistuttu (tai sitten tultu vaan tylsemmiksi). Näin me pääteltiin siitä, että me ei jaksettu lähteä edes yksille yhtenäkään päivänä! Hyvänen aika. Sen sijaan me istuttiiin keskiviikkoiltanakin kämpillä syöden suklaata, juoden kaljaa (tai Mari joi; minä join aivan onnessani Somersbyä, jota sattumalta löydettiin mun lähikaupasta) ja katsoen True Bloodia. No mikäs siinä, kivaa sekin oli! Kiitti vielä Mauriziolle käynnistä, oli aivan ihan nähdä! <3

Belvedere Charlottenburgin puistossa, oli aikoinaan kuninkaan yksityinen vetäytymispaikka, nykyään museo, jossa on mm. Berliinin kaupungin posliinikokoelma. Muistutti lähinnä vähän astetta prameampaa muumitaloa.

Maisemaa Charlottenburgin puistossa.

Mari ja Schloss Charlottenburg.

Kukkia osa 1/3. Sielä Charlottenburgin puistos oli niin nättejä kukkia että mä en vaan voinu olla kuvaamatta niitä :)

Kukkia osa 2/3.

Itse Schloss.

Ja kukkia osa 3/3 :D

Täs nyt tuli taas oikee megapostaus! Seuraavaan kertaan (joka toivottavasti on hieman aiemmin ku viiden viikon kuluttua ja hieman vähemmän mega kuin tämä..)!