Sommeeeeeeer!

Elikkä kesä on täällä meneillään nyt toden teolla, nimittäin kaks aika kovaa helleaaltoa on mahtunu ihan lyhyen ajan sisään. Toinen niistä on juuri loppunut, ja täytyy kyllä sanoa, että onneksi niin. Alko meinaan olla jo vähä liian hikistä menoa. Mittari näytti varmaan viikon ajan yli  +25, ja ainakin kolmena päivänä jopa yli +30 astetta. Huhhuh. Voin vaan sanoa, että luojan kiitos nää kovimmat hellepäivät sattui viikonlopulle, ja tiistainakin mulla oli onneksi vaan yksi luento aamulla 8-10, joten ei tarvinu tuskailla yliopistolla hikoilemassa, vaan sain chillailla ulkona ja läkähdyttää itteäni siellä. Tosin, tällä viikolla mun seurana chillaili myös kielioppisemman matskut, kiitos perjantaisen tentin..

Mutta, palataanpa nyt ihan ensiksi muutama viikko ajassa taaksepäin näistä ihanista kesätunnelmista toukokuun tapahtumiin. Toukokuu oli melko kiireinen kuukausi, ja en nyt tosiaan tarkota opiskelun osalta, vaan ihan kaiken muun tärkeän oheistoiminnan, sinne nimittäin mahtui monta isoa ja tärkeää tapahtumaa, kuten euroviisut, jääkiekon MM-kisat, Bundesliigan finaali ja europarlamenttivaalit. Ja tärkeysjärjestys tietenkin tuo :D Ei vaan, mä olin oikeesti ihan liekeissä euroviisuista! Koska: a) ei sitä kovin usein oo seinäjokisia siellä laulaa lurauttelemassa ja b) me oltiin järkätty meidän oma multikultikisakatsomo, joten sain seurata viisuja kunnon kansainvälisellä meiningillä! Melkein jokaisen meidän kotimaa oli jopa fiinaaliin asti selvinnyt! Poikkeuksen teki ainoastaan Denislav (Bulgaria), Zeki (Turkki) ja Omar, jolla nyt ei ollu alun alkaenkaan mitään toivoa, koska se tulee siis Ecuadorista :D Oli oikeesti hauska kokemus seurata euroviisuja oikeesti eurooppalaisella porukalla! Oli kiva kuulla, mitä tyypit oli mieltä oman maansa biisistä ja esittäjästä ja oli myös hauska arvostella raa'alla kädellä niiden maiden esityksiä, joiden edustajia ei meidän kisakatsomos ollu, HAHAA :D Ja meno oli muuten kansainvälistä ruokaa myöten: Katinka ja Gergö oli taas leiponu jotain unkarilaista herkkua ja Zeki oli myös valmistanut jotain turkkilaisittain. Nesteytyksestä huolehdittiin sitten suomalais-unkarilaisin voimin Marin mulle ystävällisesti Suomesta raahaman salmarin ja Gergön paapan valmistaman kunnon kotiviinan avulla. Voin kertoa, että oli paappa tehny tujua tavaraa. Ja se salmari, sehän meni niinku kuumille kiville, ainakin sen jälkeen kun Franziska ja Nina alkas ottaan ryyppyä joka kerta, kun Itävalta sai 12 pistettä.. Ja Suomen biisistä btw tykkäs tosi moni, eikä mikää ihme, olihan se hyvä. Mä kannustin tietenkin iloisesti Suomen lippua (A4-paperille sinisellä kuulakärkikynällä väritetty risti) heiluttaen ja mukana laulaen, wuhuu! :) Jatkot pidettiin sitten Süss war gesternissä ja Gretchenissä. Taisin mennä nukkumaan siinä 8 aikaan aamulla, eli oli siis aika jees ilta :)

Täs se meidän kisakatsomo :)

Ja se erittäin kaunis Suomen lippu :D

Nesteytyksen suomalainen osuus :D

Euroviisuhumun hälvettyä alkoikin sitten armoton jääkiekon seuraaminen. Lähes jokaisen Suomen pelin mä katoin, ainoastaan Latvia-peli tais jäädä väliin euroviisuihin valmistautuessa, mutta siinäkään ei mitään onneksi menettäny. Melkein kaikki pelit onnistuin katsomaan jopa oikein sporttibaarissa, vaikka se ei tosiaan oo täällä mikään itsestäänselvyys, että ne yleensä näyttää kiekkoa, vaikka MM-kisoista olikin kysymys, täälä kun ei ketään jääkiekko kiinnosta. Ei kaikki edes tienny että jotku ämmämmät on käynnis :D Pari ekaa peliä kävin kattomas Europa Centerin irkkupubissa, kunnes suomalais-saksalainen Jarno sitten näytti mulle loistavan Belushi's Berlin baarin Rosa-Luxemburg-Platzilla, jossa myös moni muu Berliinissä asuva/täällä muuten vaan oleskeleva suomalainen kävi matseja seuraamassa. Siellä sitten katottiinkin kaikki loput ottelut. Vaikka baarissa olikin kiva yhdessä katsoa otteluita, oli siinä yksi miinuspuolikin, nimittäin selostusvaihtohdot olivat yleensä a) ei selostusta ollenkaan (yllättävän vaikee pysyä kärryillä siitä kuka teki ja mitä, varsinkin kun puolet koko leijonajoukkueesta tänä vuonna oli itelle täysin tuntemattomia tyyppejä :D) b) englanninkielinen, melko harvasanainen ja vähäeleinen selostus tai c) saksankielinen, jos vaan mahdollista niin vieläkin harvasanaisempi ja vähäeleisempi selostus. Mertarantaan tottuneena oli välillä vähä vaikee saada tunnelmaa kohilleen. Tosin kerran kotona kun yksin katoin matsia, striimasin sen joltain venäläiseltä sivustolta ja kappas, kun valitsin selostuskieleksi saksan, nin sieltä alkoikin kuulua selostus selvällä suomen kielellä, ja kenenkäs muunkaan selostuksella kuin itse Antsa the Mertarannan. Se oli ihan siistiä, etenkin kun tuli täysin puskista =)

Suurimman osan matseista kävin kattomas muiden suomalaisten, Rosan, Jennin ja Jarnon kans, mutta sain mä houkuteltua muitakin mukaan aina silloin tällöin! Esim. ekan Venäjä-matsin kävin kattomas venäläisen Marian kans. Se oli hauskaa, vaikka hävittiinkin.. (finaalia Maria ei tullu mun kans kattomaan, koska se oli sen mielestä kuulemma liian vaarallista, hehe :D). Itävaltalainen Nina ja italialainen Daniel osoittautui molemmat innokkaiksi jääkiekon katsojiksi. Ne kävi molemmat kattomas monta ottelua, ja ihan omasta tahdostaan, ja molemmat kannusti tietenki Suomea juhuu! Tehtiin me sitten Rosan kans vastapalvelus Danielille jäämällä Suomi-Tsekki pelin jälkeen vielä kattomaan Champions Leaguen finaali, mikä ei sitte loppujen lopuksi osoittautunukkaa hassumaksi ideaksi. Jalkapallonkin kattominen voi olla kivaa, kun vaa tunnelma on kohillaan, ja sehän oli: baari oli niin täynnä, ettei ketään enää yksinkertasesti mahtunu sisään ja meteli oli järkyttävä. Illan päätteeksi käytiin vielä tsekkaamassa Matrix-niminen klubi Warschauer Strassella Rosan, Danielin ja sen kavereiden Lucasin ja Linuksen kans. Monet on haukkunu ton paikan ihan turistimestaksi, mutta meidän mielestä se oli hyvä klubi! Sieltä löyty monta eri tanssilattiaa, ja ainaki ysäripuolen musiikki oli kovinkin tanssittavaa! :P Niin tanssittavaa, että olin seuraavaana päivänä jopa osittain (salaa) tyytyväinen, ettei tullu MM-kultaa. Olis käyny jo nimittäin kunnon päälle, jos olis taas pitäny mennä juhlimaan..

Tunnelmia Suomen lauantai-illan matsista Tsekkiä vastaan.

Ninan kans kattomas Suomi-Saksa-matsia. Asianmukaisella varustuksella tietty :)

Tuona yönä mä sain muuten todistaa ensimmäistä todellista järjestyshäiriötä täällä oloni aikana, kun metrossa toisilleen täysin tuntemattomat nainen ja mies ajautui sanaharkkaan keskenään, ja alkoi lopulta jopa tappelemaan. Se mies alkoi jo sielä metrossa käymään vähä käsiksi siihen naiseen, mutta sitten kun ne vielä jäi samalla pysäkillä pois, niin siellä alkoi sitten oikeen kunnon faitti. Ehdin kattoa koko tilanteen, ennenku metro jatko matkaansa, ja se mies kerkes heitellä sitä naista ihan kuinka sattuu, ennenkö siihen tilanteeseen päästiin kunnolla puuttumaan. Se mies oli about kaks kertaa sen naisen kokonen, ja silti se muikkeli vaan soitti suutaan ja kävi itekki päälle, ei kerrassaan mitään itsesuojeluvaistoa. No, molemmilla tais kyllä olla pari promilleakin veressä sillä hetkellä.. Mies lähti karkuun (just joo, Feigling :D) ja nainen jäi sinne sitte selvittämään asiaa vartijoiden kans. Ja parastahan tuossa jutussa oli se, että koko riita lähti liikkelle mistäs muustakaan kuin jalkapallosta. Saksalaiset.. Saa nähä, mihin kaikkeen näiden futiksen MM-kisojen aikana saakaan törmätä. Ihmeellistä kyllä, etten enempää oo täällä tollaseen törmänny, tai yleensä minkäänlaiseen häiriöön, vaikka tän kokoseen paikkaan nyt mahtuu vaikka ja mitä. Kaikennäköstä pienempää tietysti sattuu useinkin, mutta ei mitään noin huomattavaa.

Vaikka tuo jääkiekko aika suuressa osassa olikin tuon parin viikon ajan, niin tein mä nyt sentään vähä jotain muutakin sinä aikana :D Marin vierailun jälkeisellä viikolla ohjelmassa oli mm. Bundestagsführung, eli kierros Bundestagissa, tuossa Saksan versiossa eduskuntatalosta (tai oikeestaan sitä instituutiota nimitetään Bundestagiksi, mutta tuon rakennuksen nimi on vielä vanhanaikaisesti Reichstag), Stammtisch, Zekin synttäripippalot, europarlamenttivaaleissa äänestäminen sekä Lange Nacht der Museen. Oon ylpee ittestäni, että sain oltua sen verran aktiivinen kansalainen, että kävin oikee äänestämäs. En tosin tiedä olisinko mä tehny sitä muuten, mutta Mari oli valistanu mua siitä, kuinka tärkeetä on mennä äänestämään, ja oli mun mielestä jännittävää käydä Suomen suurlähetystössä ja ylipäätään äänestää ulkomailla, heh :D Mutta löysin mä silti loppujen lopuksi oikein hyvän ehdokkaankin, joten en mä nyt ihan läskiksi tuota äänestystä kuitenkaa pistäny. Eihän ne mun valkkaamat ehdokkaat koskaa valituiksi tuu, mutta ainakin epätoivottujen ehdokkaiden prosentuaalinen äänimäärä pienenee - ja hyvin huimasti, indeed :D Ei muuten ollu kovin kummoinen se Suomen suurlähetystö, kun vertaa esim. USA:n omaan (josta on kokemusta tietenkin vain ulkopuolelta). Siinä tais olla Ruotsin ja hyvä ettei muidenkin pohjoismaiden lähetystöt saman katon alla. Mutta kokemus tuokin.

Tää oli yks Reichstagin sisällä olleista taideteoksista. Noissa laatikoissa oli lueteltuna kaikki Saksassa kansanedustajiksi valitut ihmiset jonain tiettynä aikana (en nyt enää muista, mikä se aika oli :D). Joukosta löytyi myös Angela Merkelin ja Adolf Hitlerin laatikot. Hitlerin laatikko oli helppo tunnistaa sen turmeltuneen ulkonäön vuoksi, sillä vaikka laatikoiden koskeminen oli kiellettyä, oli moni silti tahallaan potkinut tai muuten yrittänyt vahingoittaa juuri sitä laatikkoa.. Wonder why :D Nykyään se on täytetty jollain matskulla, niin ettei sitä enää voi lytätä. Muut laatikot on onttoja.

Bundestagin istuntosali. Sinne sais kuka vaan mennä kuuntelemaan istuntoja, kun vaan ilmottautuu netissä etukäteen, mutta koska se on niin suosittua, eikä vierailijapaikkoja oo niin paljoa, saa sielä yks ihminen kerrallaan viettää vaan puoli tuntia tai tunnin, en oo enää ihan varma, kummin se oli. Vois olla ihan mielenkiintosta :)

Tässä kuvassa Louison ja Katinka laulaa Call me maybeä karaokessa Zekin synttäreillä. Ne järkättiin Zekin asuntolan baarissa. Tyypit oli hienosti koristellu ton huoneen ja kaikkee, ja Louison ja Gergö oli oikeen repäässy ja leiponu! :D Eikä muuten maistunu hullummalta poikien kakku. Oli kyllä hyvät pippalot :)

Lange Nacht der Museen taas tarkoittaa sananmukaisesti museoiden pitkää yötä. Käytännössä se tarkoitti sitä, että lauantai-iltana aikavälillä 18.00 - 02.00 sai 12 eurolla vierailla niin monessa museossa kuin vaan kerkes. No itsehän kerkesin käydä kahdessa. Ei hirveän hyvä suoritus, mutta pitää ottaa huomioon se, että alotettiin rundi vasta kasin aikaan. Liian suuresta valikoimasta valkattiin sitten Berlinische Galerie ja Pergamonmuseum. Onhan museot mielenkiintosia, mutta kuka olis ajatellu, että niissä voi olla noin hauskaa, nimimerkillä naurulle ei enää loppuajasta meinannu tulla loppua. Hieman noloa sinänsä, sillä Pergamonmuseossa kyllä kaikui ihan kivasti. Tuolloin samana lauantaina museoyön kanssa oli myös se Bundesliigan finaali. Siinä pelas Dortmund ja FC Bayern, mutta se pelattiin kuitenkin Berliinis, koska finaali pelataan aina täälä. Ja voi sitä populan määrää, mikä täälä sinä viikonloppuna pyöri! Metrolla ja S-Bahnilla kun matkusti, piti todella olla kärsivällisyyttä matkas, sillä oli melkoisen tiivis tunnelma junassa, ihan sama millä junalla sitä meni. Ja koska mä käytän just niitä linjoja, jotka sinne Olympiastadionille mentäessä on oleellisia, niin sain kyllä osani siitä tungoksesta - ja siitä melusaasteesta, mikä niistä jalkapallofaneista lähti. Huhhuh, onneks ei ne karkelot kestäny kauempaa.

Dortmundin kannattajat oli vallannu Breitscheidplatzin Kudammin varrella. Oli muuten keltasena koko aukio, vaikkei se täs kuvas niin hyvin näykkään. Bayern-fanit taas oli ilmeisesti leiriytyny Alexanderplatzille.

Seuraavalla viikolla piti sitten uhrata hieman ajatuksia jopa kouluhommillekin, sillä sekä saksan, että enkun moduulin puolesta oli muutama isompi projekti lähestymässä. Maanantaina enkun fonologian ja fonetiikan kurssilla työskenneltiin äänitysten parissa. Jokainen kävi henk.koht. ajallaan proffan työnä äänittämässä sanalistoja ja pienen tekstinpätkän enkuksi ja mahdollisilla muilla haluamillaan kielillä. Ite tein sen enkuksi, saksaksi ja suomeksi. Näiden nauhotusten perusteella meidän olis sitten tarkotus selvittää ja analysoida meidän omaa vokaalisysteemiä kussakin kielessä, ja verrata sitä sitten natiivin puhujan vokaalisysteemiin. Eli siis tarkoittaa lähinnä sitä, että vieraan kielen kohdalla tän homman avulla saa selville, ääntääkö vokaalit oikeassa paikassa. Oon jo kuullu omat äänitykseni, ja voin kertoa, että kuulosti kamalalta :D Mitään analyysiä en oo vielä niistä tehnyt, mutta on kyllä mielenkiintosta tietää, kuinka lähellä natiivia oma vokaalisysteemi on, vai onko lähimaillakaan. Pitkän päivän jälkeen yliopisolla mä menin vielä Franziskan luo tekemään ensimmäistä saksan moduulin kahdesta suuremmasta kotitehtävästä, sellasta kotona tehtävää koetta. Kymmeneltä taisin olla sitten tuon työpäivän jälkeen kotona. Mutta raskas uurastus todellakin kannatti: saatiin kokeesta täydet pisteet, wuhuu!! :) Ja vielä seuraavanakin päivänä piti tosissaan tehdä kouluhommia, kun ensin menin aamulla kasiksi luennolle, ja sen jälkeen väännettiin brittiläisen Jennyn kanssa yhtä toista tehtävää samaista saksan moduulia varten. Ja viikonloppu siis tosiaan kului tiiviisti kaikennäköisen penkkiurheilun parissa, perjantai-iltaa lukuunottamatta, jolloin juhlistettiin Danielin tupaantuliaisia Neuköllnissä syöden italiaanon + sen kavereiden itse tekemää lasagnea ja jälkkäriksi jätskiä, namnam. Lasagne oli oikeesti superherkullista. Sunnuntaina kävin vielä seuraamassa elämäni ensimmäistä lacrosse- ottelua, eli siis haavipallo-ottelua. Nina pelaa sitä täällä joukkueessa, ja niillä oli jokin matsi silloin toista saman seuran joukkuetta vastaan. Oli ihan hauskan näköstä peliä, olis kiva itekki joskus koittaa! Vaikkakin luulen, etten mä varmaan oikein handlaisi sitä haavin käyttöä, tuskin saisin kertaakaan sitä palloa edes napattua sillä :D Se urheilukenttä oli vielä lännempänä, mitä mä asun, ja oli kiva käydä siellä ja nähdä vähän sellaista rauhallista omakotitalotyyppistä asutustakin täällä. Ihan idylliseltä se asuinalue näytti. :)

Urheilukentältä

Tässä sitä haavipalloa pelataan.

Touko-kesäkuun vaihteessa lähdinkin sitten viikoksi kotihuudeille Ylistaroon, ja vein samalla jo yhden matkalaukullisen tavaraa mennessäni. Toinen mokoma on vielä täälä Berliinis. Pitkän matkustuspäivän jälkeen oli ihanaa, kun Jaakko oli mua juna-asemalla vastassa, ja kun päästiin kotiin, niin äippä ja iskä siellä odotti ja äippä oli laittanu pöydän koreaksi, oijoij!<3 Viikko oli kylymä, mutta ihana, ja aika meni tietenkin ihan liian nopeeta, mutta kerkesin mä silti rauhallisen kotona oleilun lisäksi käydä aika monia rakkaita kavereita, sukulaisia ja tuttuja moikkaamas, ja loppujahan voinkin sitten moikata jo ihan kohta, reilun kuukauden päästä. Olihan se surku jättää Jaakko taas sinne, mutta mä lohduttauduin sillä, että heinäkuun alussa se kuitenki tulee uudestaan täälä käymään, eikä ennen sitä tartte kärvistellä ikävässä kuin vajaa puolet siitä ajasta, mikä viimeks oltiin näkemättä, joka siis oli 2kk. Mutta oli se silti samalla taas jänskää lähteä takaisin viettämään Berliinin elämää. Maanantaina 2.6. mä tänne takaisin siis saavuin, mutta siitä eteenpäin kirjottelenkin vasta seuraavalla kerralla. Tschüss!! :)

Tämmönen ihana vastaanotto mua odotti kotona kun saavuin <3