Hallöchen taas kaikille!

Berliinissä pyyhkii hyvin, ja jos viimeksi lopetin postaukseni rauhallisen yksinelelyn tunnelmiin, niin tämän postauksen voisin aloittaa melko päinvastaisista tunnelmista: menoa ja melskettä, viihdettä ja vipinää on ollu viimeisen kolmen viikon aikana tarjolla oikeestaan jatkuvalla syötöllä. :D

Tuon ekan postaukseni jälkeen on siis ehtinyt tapahtua hirveästi kaikkea überkivaa ja hauskaa, mutta on sinne sekaan mahtunu jotain ei-niin-kivaakin. Voisin alottaa tuosta ei-niin-kivasta, jotta saan sen alta pois. Nimittäin, kaikki aina puhuu siitä, että ensin on ihan sfääreissä ja innoissaan, kun vaihtoon uuteen maahan saapuu, mutta sitten jossain vaiheessa ne fiilikset alkaakin olla hieman laskujohdanteisia, kunnes saavutaan pohjalle, josta sitten suunta pikkuhiljaa taas lähtee ylöspäin. Ja totta tosiaan, tuon edellisen postauksen jälkeen mulla oli hetken aikaa astetta kurjempi olo täällä. Jaakon lähdön jälkeen tuntui yhtäkkiä tosi yksinäiseltä, kun oli viikon aikana jo tottunut siihen, että toinen on siinä koko ajan. Sitten mulla ei yhtäkkiä ollutkaan yhtään ketään. No okei, skype ja facebook on keksitty, eli en mä nyt ihan täysin eristetty kaikista tutuista ihmisistä ollu, mutta kuitenkin :D Ekat päivät meni, ja olihan se ihan mukavaakin, kun sai tehdä mitä itse halus, milloin halus, ja vietin mä mukavan pitkät skypesessiot äitin ja iskän, sekä Tean ja Marin kanssa. Mutta jossain vaiheessa se yksinolo alkoi kyllä tälläselle hypersosiaalisuuteen tottuneelle ihmiselle tuntua ihan liaalliselta, ja ehkä siinä oli sitten pieni koti-ikävän poikanenkin ensimmäistä kertaa päässyt hiipimään mieleen..

No näiden hienojen tunnelmien lisäksi kohtasin sitten vielä toisen ongelman nimeltään Yläkerran Remonttireiskat. Oli oikein mahtavaa herätä joka päivä 8.00 jumalattomaan poraamisen ja vasaralla hakkaamisen ääneen. Suoraan mun yläpuolella tehtiin jonkinlaista lattiaremppaa, niin että kaikki äänet oikein resonoi tossa mun asunnon katossa. Tuo ei ehkä välttämättä kuulosta kovin pahalta tuo 8.00, mutta uskokaa pois, se tuntuu aika pahalta, kun oot ensi pyöriny sängyssä puoli neljään asti saamatta unta. Ja tämähän toistui sitten joka ikinen päivä. Ei siis mitenkän erityisen mieltä nostattavaa tämäkään.

Oli mulla sentään jotain piristystäkin alkuviikosta, kun maanantaina tapasin tamperelaista Berliinissä työharjoittelussa olevaa Johannaa. Me käytiin lasillisilla ja tapaksilla oikein mukavassa Cafe Krügerissä. Mutta yläkerran remppa senku jatkui, ja samoin meikän unettomat yöt. Keskiviikko-torstai yö oli kaiken huipentuma: ilmeisesti seuraavan päivän immatrikulation (yliopistoon ilmoittautuminen) jännitti ja aikainen herätys kauhistutti sen verran, että en sitten nukkunut silmällistäkään koko yönä. Kuuden aikaan, puoli tuntia ennen kuin kello soi, päätin nousta ylös, koska en edes ollut enää väsynyt.

Turhaa mä kuitenkin jännitin tätä immapäivää, kaikki sujui nimittäin oikein hienosti ja helposti, ja päivä oli tosi mukava. Sain itseni immatrikuloitua, sain jo vähän tuntumaa kampukseen kampuskierroksella, sain opastusta kurssien valintaan (miksi edes vaivauduin tekemään Learning Agreementtiä (opintosuunnitelmaa) Suomessa, kun se meni kuitenkin lähes täysin uusiksi :D) ja sain jo monta uutta ihanaa vaihtarituttavuutta, joiden kanssa olen siitä päivästä lähtien ollut tiiviisti tekemisissä. Heti imman jälkeen menin itävaltalaisen Franziskan kanssa syömään ja vierailulle DDR-museoon. Itsellehän se oli jo toinen kerta, mutta se ei haittannut, silti sieltä löysi taas uusia asioita, joita ei viimeksi ehtinyt/jaksanut katsella. Tää torstaipäivä oli mun kohdalla (luojan kiitos!) se käännekohta, kun fiilikset alkoi taas lähteä nousemaan - ja nehän lähti suoranaiseen nousukiitoon! Heti sain torstai-iltana nukuttua paljon paremmin eikä edes poran ääneen herääminen aamulla ottanut enää niin paljon aivoon :)

Kuten tuossa tän tekstin alussa jo vähän vihjasinkin, tekemistä on sitten tuon immapäivän jälkeen riittänyt. Tarjontaa on ollut jopa mun makuun (!) välillä vähän liikaa :D Tietenkään joka paikkaan ei tarvi aina mennä, mutta päätin jo ajat sitten (ja varsinin tuon ei-niin-kivan viikon jälkeen) että sitten kun meininkiä alkaa olla, niin sitten kans mennään! Ja oon tosi ilonen että oon aina mennyt mukaan. Mulla on ollu niin monta hauskaa päivää täälä näiden tyyppien kanssa, ja vaikka en oo edes tuntenut niitä vielä ku pari viikkoa, niin niistä ihmisistä on tullut mulle jo tosi tärkeitä, ja tuntuu (niin ällön kliseiseltä kun tää kuulostaakin) kuin olisin tuntenu ne jo paljon paljon pidemmän aikaa. No sitä se päivittäinen hengaileminen varmaan teettää - ja varmasti siihen osaltaan vaikuttaa sekin, että me kaikki ollaan täälä samassa tilanteessa. Se yhdistää yllättävän paljon.

Imman jälkeisenä perjantaina oltiin porukalla muurimuseossa Checkpoint Charlien vieressä. Me kaikki tyrmistyttiin siitä, kuinka valtava tuo museo oli. Me pyörittiin siellä varmaan 3 tuntia, eikä siltikään kukaan jaksanu lukea ja kattella kaikkea, mitä siellä oli. Sen jälkeen oli kyllä aivot solmussa. Me sitten availtiin näitä solmuja ensin Franziskan kanssa kokkaillen ja sen jälkeen kaikki yhdessä cocktailbaari Hannibalissa, jossa on cocktailien happy hour 24/7, siis kaikkki cocktailit aina hintaan 4,50e. Ilta oli siis ihan hilpeä :D Myöhemmin illalla kotimatkalla tein sellaisen havainnon, että vaikka metrot kulkee viikonloppuna läpi yön, niin matkaan joka normaalisti taittuu n. 35 minuutissa, saa varata yöllä kaksinkertaisen ajan. Ei ihan niin kiva. Onneks yöllä kuitenkin harvemmin on kiire mihinkään, muuta ku ehkä kotiin.

Viikonloppuna me berliiniläiset saatiin nauttia ihan loistavista, lähes kesäisistä säistä! Lauantaipäivä vietettiin osan porukan kanssa Schillerparkissa piknikillä ja pallopelejä pelaillessa, ja sunnuntaina suuntasimme Mauerparkiin ulkokirpputorille. Tää kirpputorikokemus oli kyllä huikea! Alue oli ihan sairaan iso, ja siellä myytiin vaikka ja mitä! Itsellä tarttui käteen aurinkolasit ja kangaskassi. Aurinkolasit tosin hieman harmittaa, koska jos olisin vain kehdannut tinkiä (niinkuin siellä asiaan ehdottomasti kuuluu) olisin luultavasti saanut ne puolet halvemmalla. Mutta tyhmä kun olin, niin täyden hinnan maksoin, vaikka eipä ne siltikään kalliit olleet. Sääkin oli aivan mahtava, täysin t-paitakelit, olis tarjennu topillakin, ja aurinko paistoi kauniisti koko päivän. Mä jopa vähä pelkäsin, että nyt tais jo kärtsätä, mutta ei nyt sentään kuitenkaan. Pitäis kyllä varmaan jo piakkoin hommata sitä arskarasvaa.. Viikonloppuna tutuistuin myös toisen itävaltalaisen tytön, Ninan, saksalaiseen kämppikseen, joka opiskelee myös saksaa ja englantia Humboldtissa. Häneltä sain paljon hyviä vinkkejä mm. kurssivalintoihin ja hän lupas näyttää mulle yliopiston musiikkihuoneen ja tutustuttaa siihen naiseen, jolta saa avaimen sinne, jotta voisin aina joskus mennä sinne soittelemaan pianoa, jee!! :) Soittamista oon nimittäin viime aikoina akanut todella kaivata täällä. Kuka tietää, ehkä saan täältä ihan uuden innostuspiikin soittamiseen.. Tai oikeestaan musta tuntuu, että oon sen jo saanut.

Maanantaina käytiin käveleskelämässä Tiergartenissa, ja sen jälkeen piti tietenkin tasata kalorivaje, joten mentiin sitten juomaan kahvit ja syömään kunnon kakkupalat. Tiistaina kävin ekaa kertaa kylässä Jennin työnä, joka vei mua pienelle kävelylle Friedrichshainin ja Lichtenbergin huudeille. Keskviikkona tapasin Ninan yliopistolla, me käytiin syömässä kirjaston kahvilassa ja sen jälkeen mä maistoin ekaa kertaa elämässäni frozen youghurtia kera minivaahtokarkkien ja karamellikastikkeen. Oli muuten ihan superhyvää, taidan syödä joskus toistekkin.. Illalla tapasin vielä Meeriä ja Jenniä viinilasillisten merkeissä. Meeri oli Berliinissä, koska tytöt lähti seuraavana päivänä yhdessä valloittamaan Puolaa. Torstaipäivänä testasin sitten ensimmäistä kertaa yliopiston päärakennuksen Mensan, eli ruokalan, Franziskan, turkkilaisen Zekin ja ruotsalaisen Christianin kanssa. Ruoka oli iso positiivinen yllätys: se oli halpaa, ja oikeesti tosi hyvää. Tarjonta on myös yllättävän monipuolinen. Ja tää oli sentään vain yksi yliopiston monista, monista ruokaloista. Klagenfurtin mensaruoka nimittäin jätti muhun pari vuotta sitten melko syvät jäljet, ja pelkäsin kuollakseni, että yoruoka on täällä samanlaista. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut. Illalla me mentiin porukalla Zekin opiskelija-asuntolan baariin viettämään aikaa. Se oli hauskaa, juomat oli halpoja (mä jopa join sellaista tyttöjen olutta!! joka kyllä oikeestaan maistui enemmän siirapilta kuin oluelta..), ja sieltä löytyi pöytäfutis ja biljardipöytä. Minä ja Nina rökitettiin kaikki pöytäfutikses, paitsi sitten pari saksalaista jäbää, jotka olikin astetta parempia pelaamaan sitä. Ne siis oikeesti osas pelata sitä.

Perjantaina mä vierailin Franziskan kanssa Madame Tussaudin vahakabinetissa. Se oli superhauskaa. Mua ehkä vähän harmitti, kun siellä kuitenkin oli aika paljon samojakin nukkeja, kuin Lontoossa, mutta löysin mä sieltä onneksi sellaisiakin, joita en vielä ollut nähnyt kuten Anne Frank, Beethoven ja J.S. Bach. Ja Hitlerin nukke oli erilainen, kuin Lontoossa. Siihen liittyi kyllä muutakin erikoista, kuten että edellisessä huoneessa oli erikseen kyltti, jossa varoitettiin, että seuraavassa huoneessa on Hitlerin nukke, ja kiellettiin ottamasta siitä valokuvia. Kaikista muista nukeista kyllä sai ottaa kuvia. Se nukke oli myös erillisessä kopissa, eli siihen ei voinut koskeakaan, toisin kuin muihin nukkeihin.

Lauantaina mä olin koko päivän yliopistolla KUSTOS:n (Kultur- und Studienorientierung für internationale Studierende) järjestämällä kurssilla "Gewusst wie! Studieren in Deutschland", jonka tarkoituksena siis oli perehdyttää uusia kansainvälisiä opiskelijoita opiskelukäytäntöihin Saksassa ja myöskin saada ihmisiä tutustumaan toisiinsa. Kurssille kyllä kannatti mennä, mutta olihan se vähän raskas päivä. Ja koska kussipäivän päälle erehdyin vielä lähtemään muiden kanssa Hannibaliin istuskelemaan, niin seuraava päivä kyllä kului sitten vaan kotona löhöillen ja keräillen voimia uuteen viikkoon!

Tulipas taas selitettyä melko pitkästi.. Tähän väliin olis ehkä hyvä lopettaa tällä kertaa. Tästä postauksesta nyt puuttuu vielä kuvat, mutta ne mä koitan lisätä pikimmiten. Nyt ei ihan oikeesti vaan ehdi :D Eli, morienttes ja seuraavaan kertaan!